Puhu edelleen mitä mieleen juolahtaa. Miltä tuntuu, mikä kaihertaa. Olet ainakin yrittänyt pitää keskustelua avoimena kaikilta osiltaan.
Tosiasiahan on se vanha tunnettu sääntöohje. Älä tyhmää neuvo, ettei hän sinua pilkkaisi, kun ei hän neuvosta kuitenkaan mitään ymmärrä. Sensijaan neuvo viisasta, niin hän sinua kiittää, ja kunnioittaa.
Meitä miehiä on pätemisen tarpeessakin erilaisia toiset tarvii kypärän pyöräillessään, toiset oleskellessaan.
Mk, saa mieskin itkeä, se on ihan ok. ja tottakai Sinä saat kertoa ja kirjoittaa omia tuntemuksiasi ihan vapaasti ja varsinkin tässä omassa blogissasi.
Neuvona sanon vaan, että liian yksityiskohtaisesti ei kannata kertoa, jos on kysymys myös toisestakin henkilöstä, se saattaa loukata toisen tunteita, vaikkei hän siitä puhuisikaan.
Minä tiedän mitä on olla yksin ja yksinäinenkin, olinhan 12 v. leskenä, lapset perheineen maailmalla, yksin hoidin vanhaa omakotitaloa, makselin remonttivelkoja ym. ym., mutta en jäänyt suremaan yksinoloani, vaan aloin harrastamaan ja matkustelemaan.
Emmehän me lopultakaan yksin ole tässä elämässä ja paljolti on meistä itsestämme kiinni, miten hakeudumme toistemme seuraan.
Tuolla samakasassa ehkä eniten ärsyttää tapasi ohjata ja opettaa toisia mielesi mukaan ja näin ollen (ehkä)tahtomattasi rajoitat toisten vapautta kirjoittaa omalla tavallaan. Siis esim. murteella tai huumorilla, arvostellenkin.
Vielä yksi neuvo tai mieluimmin toivomus, älä aina ota itseesi jokaisesta "piikittelystäkään", sillä ei nekään aina välttämättä ole tarkoitettu piikittelyksi, mutta ehkä niillä halutaan testata sinun huumorin kestävyyttäkin, anna vaan palaa ja hehkuta takaisin. Niin ja lue tarkkaan, jos joku asia tuntuu kohdistuneen sinuun, sillä useimmiten se on vain asiaan tai aiheeseen liittyvää, eikä henkilökohtaisesti sinuun.
Minulle on tullut tunne, etten uskalla sanoa sinulle mitään, kun loukkaannut niin helposti, vaikkei ole tarkoituskaan, siinähän tämä kirjoittelu on pahasta, kun luetaan rivien väleistä, vaikkei siellä välttämättä lue mitään.
Mutta NYT, tästä älä loukkaannu, tämä on ihan hyvällä tarkoitettu kirjoitus ja toivon ihan mukavia ja virkistäviä ajeluita ja anna ajan parantaa haavasi, kyllä niittenkin kanssa oppii elämään, tämän sanon omasta kokemuksestani.
Ps. kirjoitus. Ei me samakasalaiset ole sen enempää koviksia kuin kukaan muukaan, meillä kaikilla on omat kokemuksemme elämässämme, jotka vaikuttavat moniin asioihin ja jotkut saattavat tuntea meidät koviksiksi. Eiköhän jokaisella ole omassa luonteenpiirteessään ne kovat ja pehmeät arvot, aivan kuin esim. viha ja rakkaus ovat mielestäni hyvin lähellä toisiaan ja ne löytyvät meistä jokaisesta. Kivittäköön se ensin, joka on synnitön (tai miten se menikään, mullahan on se atsalea, en ihan muista:D)
Plätty: Asiaa puhuit! Sitä minä eniten ihmettelen, kun aniharva osaa pyytää anteeksi, jos toinen on pahoittanut mielensä! Tiedän, että paljon käytettynä se kärsii inflaation, mutta silti ihmettelen. Moni mieluummin vetää sanat takaisin kuin pyytää anteeksi. En ole sellaiseen tottunut.
Ja tosiaan mulle on tainnut jäädä tuo "opettaja"- vaihde päälle, mutta kun olen huomannut, että jos laittaa aika vakavan ja asiallisen keskustelun kehiin (ilman vaihtoehtoja), se saa usein aikaan vaan irvailua tai vitsailua. Johtuuko se sitten siitä, että aihe on liian vaikea käsitellä ehkäpä omien aiheeseen liittyvien kokemusten kautta?
No nyt sorruin taas selittelemään, mutta mutta...
Katsohan Plätty noita keskusteluja vielä, jos kehtaat sillä silmällä, että hermostunko sittenkään liian herkästi? Nytkin oikeastaan vasta EVVK laikaisi mulla reaktion, joka löi yli. Ei minusta tässä tilanteessa tuo ollut enää huumoria, muulloin kyllä :-)
Kehtaanhan minä. Kyllä minä huomasin tuon reaktion tuosta EVVK:sta ja ymmärrän, että se loukkasi tilanteessa, jossa on ollut monenlaista ryöpytystä. Näin täällä monesti käy, olet sen huomannut, että aina ei omaa ajatustaan saa toisille ymmärrettävään muotoon. Pedronkin ajattelussa oli keventää tilannetta, mutta sohaisikin pesää, en minäkään tiennyt eroa kahdesta/kolmesta V:stä, mutta toisaalta vedit hienosti järjestäessäsi vinoilukisan ja jos jatkossa toi vinoilu on sitä hyväntahtoisuusvinoilua, niin olet saavuttanut jo sillä oman asemasi. Toivotan siis vilpittömästi onnea.
Se auttaa ymmärtämään ja jaksamaan. Ja juuri se pistää takajaloilleen ja ylireagointiin, jos useat henkilöt useassa eri tekstissä vihjailevat, esim. tyyliin: ...opettaja (naurua)....
Joo, poistin sen tekstin vain siksi, kun en oikeasti halua mitään kiistoja enää! Muutin sitä tekstiä siksi, kun siinä oli kirjoitusvirheitä ja se (naurua) oli väärässä paikassa eli siitä tuli väärinkäsityksiä.
En osaa kirjoittaa oikein mitään tällä hetkellä, jossa olisi jotain mieltä ja se olisi muiden mielestä oikein :-(
Joo, eihän niissä kommeissa mitään ihmeellistä ollut, mutta en jaksa nyt hiuksia alkaa halkomaankaan.
Kuule orvokki, kyllähän minä kait omassa blogissani omia tekstejäni voin poistaa? Minä tarkoitin, etten mene poistamaan muiden tekstejä.
Ehkäpä minun ei sitten pitäisi poistaa omiakaan tosiaan, kun muidenkin kommit katoavat?? Saatat olla oikeassa.
Minä nyt en vain tunnu löytävän omaa säveltä millään. En tahdo mitenkään ymmärtää välillä, mitä voin kirjoittaa mitä en :-(
Minusta tuon opettaja- ammatini käyttäminen siten, että tuntuu siltä, etten ole 30 vuoteen saanut mitään aikaiseksi, on kyllä mua kohtaan väärin. Se on jo aikamoista vihjailua :-(
Mutta voinhan olla kirjoittamatta yhtään mitään, jos niin parempi orvokki?!
11 kommenttia:
MK. Totta nuo naisasiat. Mitä muuhun tulee:
Puhu edelleen mitä mieleen juolahtaa. Miltä tuntuu, mikä kaihertaa. Olet ainakin yrittänyt pitää keskustelua avoimena kaikilta osiltaan.
Tosiasiahan on se vanha tunnettu sääntöohje.
Älä tyhmää neuvo, ettei hän sinua pilkkaisi, kun ei hän neuvosta kuitenkaan mitään ymmärrä.
Sensijaan neuvo viisasta, niin hän sinua kiittää, ja kunnioittaa.
Meitä miehiä on pätemisen tarpeessakin erilaisia
toiset tarvii kypärän pyöräillessään, toiset oleskellessaan.
Hyviä pyöräilyjä, joista pikkuinen kadehtimiseni
Kiitoksia neuvoistanne :-)
Etenkin, kun taas yksinäisyydessäni meinasin laittaa noista naisasioistani juttua, mutta hyvä, kun aikku ja maxi oikaisitte!
En tahdo oikein millään tottua tähän yksin oloon, kun ympärillä on aina ollut porukkaa.
Olen jotenkin muuttunut tämän talven aikana kyyniseksi ja masennuskaan ei tiada olla kaukana :-(
Itkeä tihhuuttelen harva se päivä täällä yksissein ja olen miettinyt, että alkavatko kovat kokemukseni painamaan jo liikaa?!
Ja tuo toisten nälviminen ei ole koskaan ollut mun juttu, mutta nyt olen itsekin siihen tuolla yhteisessä blogissamme sortunut.
Mk, saa mieskin itkeä, se on ihan ok. ja tottakai Sinä saat kertoa ja kirjoittaa omia tuntemuksiasi ihan vapaasti ja varsinkin tässä omassa blogissasi.
Neuvona sanon vaan, että liian yksityiskohtaisesti ei kannata kertoa, jos on kysymys myös toisestakin henkilöstä, se saattaa loukata toisen tunteita, vaikkei hän siitä puhuisikaan.
Minä tiedän mitä on olla yksin ja yksinäinenkin, olinhan 12 v. leskenä, lapset perheineen maailmalla, yksin hoidin vanhaa omakotitaloa, makselin remonttivelkoja ym. ym., mutta en jäänyt suremaan yksinoloani, vaan aloin harrastamaan ja matkustelemaan.
Emmehän me lopultakaan yksin ole tässä elämässä ja paljolti on meistä itsestämme kiinni, miten hakeudumme toistemme seuraan.
Tuolla samakasassa ehkä eniten ärsyttää tapasi ohjata ja opettaa toisia mielesi mukaan ja näin ollen (ehkä)tahtomattasi rajoitat toisten vapautta kirjoittaa omalla tavallaan. Siis esim. murteella tai huumorilla, arvostellenkin.
Vielä yksi neuvo tai mieluimmin toivomus, älä aina ota itseesi jokaisesta "piikittelystäkään", sillä ei nekään aina välttämättä ole tarkoitettu piikittelyksi, mutta ehkä niillä halutaan testata sinun huumorin kestävyyttäkin, anna vaan palaa ja hehkuta takaisin.
Niin ja lue tarkkaan, jos joku asia tuntuu kohdistuneen sinuun, sillä useimmiten se on vain asiaan tai aiheeseen liittyvää, eikä henkilökohtaisesti sinuun.
Minulle on tullut tunne, etten uskalla sanoa sinulle mitään, kun loukkaannut niin helposti, vaikkei ole tarkoituskaan, siinähän tämä kirjoittelu on pahasta, kun luetaan rivien väleistä, vaikkei siellä välttämättä lue mitään.
Mutta NYT, tästä älä loukkaannu, tämä on ihan hyvällä tarkoitettu kirjoitus ja toivon ihan mukavia ja virkistäviä ajeluita ja anna ajan parantaa haavasi, kyllä niittenkin kanssa oppii elämään, tämän sanon omasta kokemuksestani.
Ystävyydellä Plätteröinen.
Ps. kirjoitus.
Ei me samakasalaiset ole sen enempää koviksia kuin kukaan muukaan, meillä kaikilla on omat kokemuksemme elämässämme, jotka vaikuttavat moniin asioihin ja jotkut saattavat tuntea meidät koviksiksi.
Eiköhän jokaisella ole omassa luonteenpiirteessään ne kovat ja pehmeät arvot, aivan kuin esim. viha ja rakkaus ovat mielestäni hyvin lähellä toisiaan ja ne löytyvät meistä jokaisesta.
Kivittäköön se ensin, joka on synnitön (tai miten se menikään, mullahan on se atsalea, en ihan muista:D)
Plätty: Asiaa puhuit! Sitä minä eniten ihmettelen, kun aniharva osaa pyytää anteeksi, jos toinen on pahoittanut mielensä! Tiedän, että paljon käytettynä se kärsii inflaation, mutta silti ihmettelen. Moni mieluummin vetää sanat takaisin kuin pyytää anteeksi. En ole sellaiseen tottunut.
Ja tosiaan mulle on tainnut jäädä tuo "opettaja"- vaihde päälle, mutta kun olen huomannut, että jos laittaa aika vakavan ja asiallisen keskustelun kehiin (ilman vaihtoehtoja), se saa usein aikaan vaan irvailua tai vitsailua. Johtuuko se sitten siitä, että aihe on liian vaikea käsitellä ehkäpä omien aiheeseen liittyvien kokemusten kautta?
No nyt sorruin taas selittelemään, mutta mutta...
Katsohan Plätty noita keskusteluja vielä, jos kehtaat sillä silmällä, että hermostunko sittenkään liian herkästi? Nytkin oikeastaan vasta EVVK laikaisi mulla reaktion, joka löi yli. Ei minusta tässä tilanteessa tuo ollut enää huumoria, muulloin kyllä :-)
Kehtaanhan minä. Kyllä minä huomasin tuon reaktion tuosta EVVK:sta ja ymmärrän, että se loukkasi tilanteessa, jossa on ollut monenlaista ryöpytystä. Näin täällä monesti käy, olet sen huomannut, että aina ei omaa ajatustaan saa toisille ymmärrettävään muotoon.
Pedronkin ajattelussa oli keventää tilannetta, mutta sohaisikin pesää, en minäkään tiennyt eroa kahdesta/kolmesta V:stä, mutta toisaalta vedit hienosti järjestäessäsi vinoilukisan ja jos jatkossa toi vinoilu on sitä hyväntahtoisuusvinoilua, niin olet saavuttanut jo sillä oman asemasi. Toivotan siis vilpittömästi onnea.
Hei Plätty ja kiitoksia PALJON kommistasi!
Se auttaa ymmärtämään ja jaksamaan. Ja juuri se pistää takajaloilleen ja ylireagointiin, jos useat henkilöt useassa eri tekstissä vihjailevat, esim. tyyliin: ...opettaja (naurua)....
Pikku ässä, ei mua voi enää oikeastaan mikään hetkauttaa, mutta sovitaanko, että meidän puntit ovat nyt tasan ja lähdemme etiäpäin elämissämme?!
Juurikin näin Mk. Kaikkea hyvää sinulle ja enkeleitä matkallesi, missä milloinkakin menet ja olet. sweet summer for you...... :)
Kiitos samoin Sulle :-)
Joo, poistin sen tekstin vain siksi, kun en oikeasti halua mitään kiistoja enää! Muutin sitä tekstiä siksi, kun siinä oli kirjoitusvirheitä ja se (naurua) oli väärässä paikassa eli siitä tuli väärinkäsityksiä.
En osaa kirjoittaa oikein mitään tällä hetkellä, jossa olisi jotain mieltä ja se olisi muiden mielestä oikein :-(
Joo, eihän niissä kommeissa mitään ihmeellistä ollut, mutta en jaksa nyt hiuksia alkaa halkomaankaan.
Kuule orvokki, kyllähän minä kait omassa blogissani omia tekstejäni voin poistaa? Minä tarkoitin, etten mene poistamaan muiden tekstejä.
Ehkäpä minun ei sitten pitäisi poistaa omiakaan tosiaan, kun muidenkin kommit katoavat?? Saatat olla oikeassa.
Minä nyt en vain tunnu löytävän omaa säveltä millään. En tahdo mitenkään ymmärtää välillä, mitä voin kirjoittaa mitä en :-(
Minusta tuon opettaja- ammatini käyttäminen siten, että tuntuu siltä, etten ole 30 vuoteen saanut mitään aikaiseksi, on kyllä mua kohtaan väärin. Se on jo aikamoista vihjailua :-(
Mutta voinhan olla kirjoittamatta yhtään mitään, jos niin parempi orvokki?!
Lähetä kommentti