Haluaisin tässä nyt pohtia, että mitä keinoja voisi käyttää, jotta ikävä rakasta henkilöä kohtaan hellittäis!?
Itse ainakin yritän seurata Häneen liittyviä kirjoituksia mahdollisimman tiiviisti, jos Hänellä on esimerkikis blogi. Tai sitten, jos hänellä on tunnus e- markettiin, sieltä voi saada selkoa, mitä Hänelle kuuluu! Yksi mahdollisuus on tietenkin facebook, jos olette kavereita jne.
Mitä keinoja teillä on vastaavassa tilanteessa? Joskus tuntuu, että sydän muljuaa paikoiltaan, kun ei kuulu Hänestä (=rakkaasta) mitään! Onko kuulumattomuus merkki siitä, että Hän on unohtanut minut, vai onko kyseessä vain ylikuumenneen tilanteen jäähdyttelyä?
Vai, onko Hän mahdollisesti sittenkin löytänyt uuden tyypin tilalleni?
Kerro omista keinoistasi helpottaa tietämättömyyttä ja epävarmuutta. Voiko röyhkeästi aina vaan tyrkyttää omaa itseään, jos toinen ei viitsi vaivautua ottamaan kontaktia?
Mikä on mielestänne aika, jonka jälkeen Hän on Sinut unohtanut, jos ei ota yhteyttä?!
3 kommenttia:
Laulun sanat on tarkoitettu Hänelle sanasta sanaan :-)
No jaa, vaikea tuota aikaa unohtamiseen on arvioida.
Jos on oltu yhdessä vähän löyhästi ja sitten ei yhtäkkiä tulekaan enää yhteydenottoja, katson suhteen päättyneeksi muutaman viikon kuluttua ja jatkan eteenpäin.
Jos on satunnainen, vireillä oleva suhde, voi olla pitempikin aika, jonka voi hyväksyä.
Mutta jos on ollut tiiviisti jo jonkin aikaa, ja paljon yhdessä ja viestiyhteydessä, on viestien harveneminen tai loppuminen aika selvä merkki - ainakin minulle. Viikkokin riittää, jos ei tule edes pientä ja lyhyttä vastausta selitykseksi.
En katso perään enkä käy seuraamassa missään mistä saisin tietoja hänestä. Se on aivan turhaa.
Mutta se on minun tapa, toisella voi olla toiset ajatukset.
Toisaalta se voi olla halu jäähdyttää ylikuumennut tilanne. Voi tuntua ahdistavalta, jos vaaditaan liikaa liian nopeasti.
Itse tiedät varmasti vastauksen! Minun oli mielestäsi varmasti aika kylmä, mutta minä olen realisti - vaan en kylmä ihminen!
Hyvää iltaa ja halit sinne!
Nyt se sitten tapahtui!!!!
Juuri Hän soitti mulle yöllä pitkän puhelun ja ai että se teki eetvarttia :D
Aivan kuin telepatia olisi toiminut. Juteltiin niitä näitä ja huomasin, että kolmen kk:n erillään olo oli kuin poispyyhitty!
Se on kumma juttu, että jos on sielunrakastettu, ei muutaman kuukauden erillään olot paina mitään :-)
Juteltiin pitkään ja muisteltiin, suunniteltiin myös mahdollista jatkoa, mutta en halua kertoa siitä tässä vaiheessa. Tilanne Hänellä on sen verran kinkkinen ja minullakin on jotain uusia virityksiä, mutta kyllä olen nyt aikasta ONNELLINEN mies.
Luulen, että meidän molempien blogikirjoittelun sävy muuttuu odottavan onnelliseksi. Nythän ne ovatkin olleet melkein hautajaistunnelmissa ikävineen kaikkineen!
Lähetä kommentti